Ientulehdus ja parodontiitti ovat yleisiä tulehdussairauksia
Koirilla ja kissoilla suun tulehdukset ovat hyvin tavallisia ja niistä kärsii jopa 70-80% lemmikeistä jossain elämänsä vaiheessa. Onneksi säännöllisellä kotihoidolla ja nukutuksessa tehdyillä perusteellisimmilla puhdistuksilla tilanne yleensä saadaan pysymään hallinnassa.
Gingiviitti eli ientulehdus ja vakavampi suun tulehduksen muoto parodontiitti eli hammasta ympäröivän kiinnityskudoksen tulehdus ovat koirien ja kissojen yleisimpiä tulehdussairauksia. Molempien alkusyynä on hampaiden pinnalle kertyvä bakteeriplakki.
Plakki koostuu syljen proteiinien muodostamasta kalvomaisesta rakenteesta, johon bakteerit kiinnittyvät muodostaen vähitellen järjestyneen bakteeriyhdyskunnan eli biofilmin. Biofilmin bakteerit erittävät ympärilleen ainetta, joka suojaa niitä elimistön puolustusmekanismeja vastaan. Ellei plakkia poisteta, se kovettuu ja mineralisoituu syljen vaikutuksesta muuttuen hammaskiveksi.
Hammaskiven muodostuminen on yksilöllistä ja siihen vaikuttaa muun muassa syljen koostumus ja pureskelun aikaansaama mekaaninen puhdistus. Hammaskivi sinällään ei ole haitallista, mutta se tarjoaa huokoisena hyvän tartuntapinnan bakteeriplakille.
Gingiviitin oireena on ikenien punoitus, turvotus ja verenvuoto, joskus myös tulehduksen aiheuttaman ärsytyksen aikaansaama ikenen liikakasvu. Ientulehdus paranee täysin, kun plakki ja hammaskivi poistetaan hampaiden pinnalta ja ientaskuista.
Hoitamaton ientulehdus etenee usein parodontiitiksi, mutta aina tätä ei tapahdu. Eteneminen ja sen nopeus riippuvat useista tekijöistä, kuten yksilön puolustusjärjestelmän toiminnasta, rodusta, iästä, stressistä ja mahdollisista muista yleistilaa heikentävistä sairauksista.
Parodontiitti voi levitä muualle elimistöön
Parodontiitti on bakteerien aiheuttama tulehdus, joka tuhoaa hampaan kiinnityskudoksia: leukaluuta juuren ympärillä, juuren pinnan sementtiä ja hammasta leukaluuhun kiinnittäviä säikeitä. Oireina ovat ientulehdusmuutosten lisäksi hengityksen merkittävän paha haju, silmin nähtävät ienvetäymät ja taudin edetessä hampaiden liikkuvuuden lisääntyminen sekä kipu.
Varsinkin alkuvaiheessa oireet voivat olla hyvin lieviä, eikä hammaskiveä ja plakkiakaan välttämättä ole hampaan pinnalla kovin paljoa. Erityisesti pienillä roduilla pitkälle edennyt parodontiitti voi kuitenkin johtaa alaleuan murtumaan tai oronasaalifistelin (joka tarkoittaa yhteyttä suusta nenäonteloon) syntymiseen tavallisimmin yläkulmahampaan kohdalle.
Parodontiitti ei ole vain suun ongelma, vaan tulehtuneista suun kudoksista pääsee verenkierron mukana bakteereita kaikkialle elimistöön ja seurauksena voi olla tulehduksia muun muassa maksassa ja munuaisissa tai sydänlihaksessa ja sydänläpissä.
Parodontiitin aste määritetään nukutuksessa hampaiden puhdistuksen jälkeen tehtävällä ientaskujen mittauksella ja hampaiden röntgenkuvauksella. Hampaat, joiden kohdalla muutokset ovat pitkälle edenneitä, poistetaan. Mikäli kotihoito onnistuu, voidaan lievempiä muutoksia kokeneet hampaat säästää. Joskus syviä taskuja voidaan tärkeän hampaan säästämiseksi soveltuvissa tapauksissa täyttää luuhohkalla tai vastaavalla luutumista edistävällä aineella.
Hyvä hammashygienia kaiken a ja o
Tärkeintä parodontiitin etenemisen estämisessä on pitää plakin määrä mahdollisimman vähäisenä. Tehokkain keino tähän on hampaiden päivittäinen harjaus. Lisäksi voidaan käyttää plakkia kemiallisesti vähentäviä valmisteita, kuten klorheksidiiniä sisältäviä huuhteita tai geeliä, sekä erilaisia puruluita, puruleluja ja pureskelua vaativaa ruokaa.
Erityisen tärkeää hyvä hammashygienia on muun muassa sydänpotilailla ja diabeetikoilla, joilla hoitamaton suutulehdus voi nopeuttaa sairauden etenemistä ja hankaloittaa sokeritasapainon löytymistä. Kotihoidon lisäksi lähes aina tarvitaan säännöllistä nukutuksessa tehtävää puhdistusta yksilöllisen tarpeen mukaisesti suunnitelluin välein.
Teksti: Sympaattiset asiantuntijaeläinlääkärit
© Sympaatti Oy. Lähde mainittava lainattaessa.
